Rasvansiirron tuplahyöty on konkreettinen. Halosen mukaan rasvanottokohdan muutos on selkeämpi ja välittömämpi kuin rintoihin tuleva muutos, sillä rasvaimualueilta imetty rasva poistuu eikä koskaan palaa takaisin. Rintoihin siirretystä rasvasta sen sijaan pysyvästi eloon jää vain noin 50–80 prosenttia, eikä lopputulosta voi täysin ennustaa etukäteen.
Tämän vuoksi Halonen korostaa, että paras lähtökohta toimenpiteelle on sellainen, jossa potilaalla on jokin kehon alue, josta hän haluaa rasvaa pois. Silloin molemmat muutokset tuottavat tyytyväisyyttä, eikä koko tulos nojaa pelkästään siihen, paljonko rintaan jää rasvaa. Ennen toimenpidettä on tärkeää tiedostaa, että rintojen koon muutos on aina maltillinen ja voi jäädä odotettua pienemmäksi, vaikka itse toimenpide sujuisi hyvin.
Helena Aestheticsilla rasvansiirto rintoihin tehdään yleensä sedaatioavusteisessa paikallispuudutuksessa, jolloin vältytään anestesian lisäämiltä riskitekijöiltä.. Tämä asettaa kuitenkin tiettyjä rajoja sille, kuinka monelta alueelta rasvaa voidaan kerätä yhdellä kerralla.
Halonen kertoo, että rasvaa kerättäessä alue puudutetaan aina ensin. Tämän lisäksi rasvaimukone tuo kudoksiin lisää puudutusainetta rasvaimun yhteydessä. Laajojen alueiden puuduttaminen tarkoittaa suurempaa puudutusainemäärää, mikä muodostuu potilasturvallisuuden kannalta riskiksi. Siksi rasva pyritään keräämään vain yhdeltä alueelta, vatsa, kyljet tai reisien sisäosat ovat tyypillisiä ottokohtia. Jos rasvan kerääminen useammalta alueelta on välttämätöntä, toimenpide täytyy suorittaa yleisanestesiassa.
Kaikkea poistettua rasvaa ei tarvitse siirtää joten, rasvaimussa rasvaa voidaan poistaa enemmän kuin siirretään. Kun hoitokertoja on useita, voidaan eri kerroilla hyödyntää eri alueita järjestelmällisesti. Ensimmäisellä kerralla voidaan ottaa esimerkiksi alavatsa, toisella ylävatsa ja kolmannella kyljet. Näin saadaan jokaiselta alueelta kunnolla rasvaa, ja kokonaismuutos vartalossa on huomattava.
Tämä on kysymys, joka nousee esiin lähes jokaisessa konsultaatiossa. Halonen selittää, mistä on kyse: rasvasiirre on elävää kudosta. Siirretty rasvasolu ei voi heti tukeutua verenkiertoon, vaan se saa ensin ravintonsa ympäröivästä kudoksesta. Jos rintaan siirretään liikaa rasvaa kerralla, solut alkavat kilpailla hapesta ja ravinteista. Lähellä isäntäkudosta olevat rasvasolut selviävät paremmin kuin keskellä rasvalammikkoa olevat solut.
Halonen havainnollistaa tilannetta niin, että keho ei yksinkertaisesti pysty elättämään liian suurta määrää irtorasvasoluja yhtä aikaa: ruoka loppuu kesken, kun nälkäisiä soluja on liikaa.
Käytännön seuraukset ovat selkeät. Leikkauksen jälkeen tulos saattaa näyttää hienolta, mutta kolmen kuukauden kuluttua tilanne on eri, kun suurin osa siirretystä rasvasta on hävinnyt. Kun kuollutta liikarasvaa on liikaa, se voi myös muodostaa öljykystia eli kapseloituneita rasvakertymiä, jotka näkyvät kuvantamisessa. Öljykystat usein myös tuntuvat kovina patteina ihon alla.
Siksi rasvasolu siirre pyritään imeyttämään tasaisesti siirtokohdan kudoksiin. Terveen kudoksen lomaan sopivassa määrin siirretyt rasvasolut saavat riittävästi happea ja ravinteita, jolloin ne juurtuvat paremmin ja lopputulos on luonnollinen, tasaisen kaunis ja kestävä.
Oikein toteutettuna rasvan siirtomäärä on aina maltillinen ja suhteessa lähtötilanteeseen. Pieneen rintaan voidaan siirtää kerralla vähemmän rasvaa kuin suureen. Halonen kuvaa prosessia asteittain tapahtuvaksi: kun ensimmäisellä kerralla siirretty rasva on juurtunut ja verisuonitus on kehittynyt, rinta on kasvanut hieman, tällöin se pystyy ottamaan vastaan enemmän rasvaa toisella kerralla. Näin kohde kasvaa pikkuhiljaa, ja joka kerta sinne saa laitettua hieman enemmän.
Hoitokertojen välillä tulee odottaa vähintään kolme kuukautta, jotta selviää, mikä osa siirretystä rasvasta on jäänyt pysyvästi eloon. Jos rasvaa lisätään uudelleen liian aikaisin, paraneminen on kesken ja siirtorasvan hyötysuhde heikkenee.
Kolmen siirron jälkeen realistinen odotus on noin yhden kuppikoon suurennus. Se ei ole dramaattinen muutos, mutta se on pehmeä, luonnollinen ja pysyvä. Muutos tapahtuu hitaasti kuukausien mittaan, jolloin se sulautuu arkeen huomaamattomasti.
Helena Aestheticsilla käytetään WAL-vesisuihkutekniikkaa (Water-Assisted Liposuction), jossa vesisuihku irrottaa rasvasoluja kudoksesta ennen imua. Tekniikka on hellävaraisempi kuin perinteinen menetelmä, jossa rasva poistetaan puhtaasti mekaanisen liikkeen ja imun avulla. Mekaaninen rasvaimu on kudokselle karkeampaa, jolloin lopputulos voi olla epätasaisempi.
Tutkimusten mukaan hellävaraisemmin irrotettu rasva säilyttää solujen elinkelpoisuuden paremmin, mikä parantaa rasvan tarttumista. Erityisen tärkeää on, että rasva siirretään rintoihin mahdollisimman tuoreena: mitä vähemmän soluja häiritään ennen siirtoa, sitä enemmän elinkelpoista rasvaa päätyy kohteeseen.
Toimenpide sopii parhaiten normaalipainoiselle henkilölle, jolla on riittävästi omaa rasvaa luovuttaja-alueilla. Erittäin hoikalle tai hyvin pienirasvaiselle Halonen ei suosittele rasvansiirtoa, koska siirrettävät määrät jäävät niin pieniksi, ettei näkyvää lopputulosta synny.
Tyypillinen sopiva asiakas on henkilö, joka:
Rasvansiirto rintoihin ei sovi tilanteeseen, jossa halutaan suuri kokomuutos yhdellä leikkauksella. Se ei myöskään sovi, jos rinnat ovat laskeutuneet ja vaativat nostoa: rasvansiirto tekee roikkuvasta rinnasta täyteläisemmän, mutta edelleen roikkuvan. Laskeutuneen rinnan korjaus vaatii rinnankohotusleikkauksen ja/tai implantin tuoman volyymin.
Halonen muistuttaa, että jo ennen vastaanottoa on hyvä miettiä, millaista lopputulosta odottaa. Mitä selkeämmin potilas osaa kertoa toivomastaan muutoksesta ja odotetusta lopputuloksesta, sitä paremmin kirurgi pystyy arvioimaan sopivan menetelmän.
Rasvansiirto rintoihin on päiväkirurginen toimenpide, josta kotiin pääsee saman päivän aikana. Normaali liikkuminen on suositeltavaa heti alusta lähtien, mutta raskasta fyysistä rasitusta kannattaa välttää noin kahden viikon ajan. Toimistotöihin palaaminen onnistuu nopeasti, mutta fyysisessä työssä kannattaa varata enemmän toipumisaikaa.
Rasvanottokohtien muutos näkyy nopeammin kuin rintojen muutos. Turvotus ja mustelmat laskevat lähiviikkojen aikana ja rasvanottokohta alkaa tasoittua. Alkuun alueella esiintyy yleensä muhkuraisuutta, mustelmia tai tunnottomuutta, mutta nämä tasoittuvat yleensä seuraavien kuukausien aikana. Rintoihin siirretyn rasvan kannalta kriittisimmät hetket ovat noin kaksi viikkoa toimenpiteestä, jonka aikana selviää, mitkä solut jäävät henkiin ja mitkä keho hiljalleen hajottaa ja sulattaa pois seuraavan kolmen kuukauden aikana. Halonen kehottaakin olemaan kärsivällinen eikä arvioimaan tulosta liian aikaisin.
Rasvansiirtoalueen tukemisessa on erityinen ohje: rintaan ei laiteta tiukkaa tukea, koska se voi heikentää verenkiertoa siirtoalueella ja huonontaa rasvan tarttumista. Rasvanottokohdan tukitekstiilejä sen sijaan käytetään aktiivisesti.
Rasvansiirto ja implantit sopivat erilaisiin tavoitteisiin. Rasvansiirron vahvuus on luonnollinen ja kokonaisvaltainen lopputulos: samalla kun rinnat saavat lisää täyteläisyyttä omalla rasvalla, rasvaimukohteet muokkautuvat pienemmiksi. Muutos tapahtuu vähitellen ja sulautuu arkeen huomaamattomasti. Halonen kuvaa lopputulosta niin, että kukaan ei välttämättä huomaa yksittäistä muutosta – henkilö vain näyttää hyvältä.
Rasvansiirrolla saavutettava suurennus on kuitenkin aina maltillinen. Kolmenkin hoitokerran jälkeen lopputulos vastaa yleensä noin yhden kuppikoon muutosta. Halonen toteaakin, että jos tavoitteena on selkeästi suurempi muutos rintojen kokoon yhdellä toimenpiteellä, implantti on usein parempi vaihtoehto.
Joissain tilanteissa paras lopputulos saavutetaan yhdistämällä nämä menetelmät niin sanotussa hybridileikkauksessa. Tällöin implantti tuo rintoihin volyymia ja rasvansiirto pehmentää ääriviivoja sekä viimeistelee luonnollisen tunnun ja ulkonäön.
Harkitsetko rasvansiirtoa rintoihin? Ota yhteyttä ja tule vastaanotolle keskustelemaan siitä, sopiiko menetelmä juuri sinulle ja millainen lopputulos on realistinen lähtökohdistasi.